Hiiteen kaikki holhoukset ja varoitukset! Mitä merkitsivät kaikki murhat ja rikokset, kaikki lait ja lainpykälät silloin, kun elämä, suuri, pyhä, tuntematon elämä itse alentui soittamaan kanneltaan poloisessa ihmispovessa? Kuinka pieneksi kutistuikaan siinä kaikki yhteiskunnallinen! Voiko mitata meren äärettömyyttä, voiko päivänpaistetta säkkiin sovittaa?
Sellaiselta tuntui hänestä hänen koettaessaan tavoittaa sielustaan sitä järjen sanaa, jonka hän oli luvannut tässä tilaisuudessa lausua noille molemmille,
Mutta sotaherra tuli hänen avukseen.
—Kuulkaas, herra tohtori! sanoi hän, pysähtyen veitikkamaisen näköisenä kynnykselle. Minulla on eräs ajatus. Täällä!
Hän osoitti juhlallisesti aivokoppaansa.
—Ja se kuuluu?
—Näin: emmekö me voisi säästää tuota lakitieteellistä keskustelua siksi kun me ensin olemme syöneet päivällistä?
—Varsin hyvin minun puolestani, kiirehti Paavo Kontio vastaamaan.
Hän oli tällä hetkellä todellakin sydämestään kiitollinen tuolle kunnon ukolle.
—Ja mitä sanoo muu pääesikunta?