»Juuri niin! Miksi et siis silloin minulle mieltäsi ilmoittanut?»
»Siksi että minä en tuntenut enää itseäni sinun vertaiseksesi. Kaikille muille minä voin olla heikko, mutta en sinulle. Ja silloin minä olin niin heikko, niin maan matala, näet.»
»Juuri silloin olisi sinun pitänyt tulla minun luokseni.»
»Väsyneenä, voitettuna…?»
»Niin! Kenellä ei ole heikkoja hetkiä? Enimmän sillä, joka kovimmin kamppailee. Mutta niitä vartenhan juuri olin minä olemassa.»
»Ystäväni! Olisitko sinä sellaisena tullut minun luokseni?»
»Tuskin … siihen aikaan.»
»Niinpä en minäkään siihen aikaan voinut sinua siten lähestyä.»
»Mutta sinä tulit kuitenkin! Vihdoin ja viimein.»
»Vihdoin ja viimein … mutta niin pian kuin tunsin itseni siihen kyllin voimakkaaksi.»