—Niin, sillä hän todellakin rakastaa teitä ja näkee teidät vain oman rakkautensa ihannoivan, kaunistavan prisman läpi…
—Nyt minä ymmärrän!
—Hän jatkaa, hän tuhlaa yhä edelleen teille vilpittömiä hellyyden-osoituksiaan. Ne vaivaavat, ne hermostuttavat teitä, lopuksi käyvät ne teille suorastaan vastenmielisiksi…
—Kenties te sentään nyt liioittelette?
—Tuskin, sillä eihän hän missään suhteessa voi kilpailla serkkunsa kanssa, joka kaiken uutuuden viehätyksen lisäksi voi tarjota kielletyn hedelmän hekuman teille…
—Ah! Siinä tapauksessa!
—Sitäpaitsi syttyy ja syventyy teidän rakkautenne yhä enemmän häneen, siksi kun teissä syntyy todellinen tarve kuulua vain hänelle, yksin hänelle…
—Eiköhän tuo nyt ole aivan liian kaunis kuva minusta?
—Tuskin, sillä joskin te voitte olla uskoton, te ette tahdo olla jatkuvasti vilpistelijä.
—Voimat puuttuu, nähkääs. Tahto olisi kyllä kiitettävä.