—Te tietysti toivoisitte, että hän ei huolisi? virkahti hän sitten ohuimmalla, salakavalimmalla äänellään.
Sinikka-rouva säpsähti ja katsahti sitten epäröivästi häneen kuin ei olisi kuullut oikein.
—Päinvastoin minä soisin kaikkea hyvää heille, hän virkahti. Taikka … mitä te tarkoitatte?
Paavo Kontio hymyili edelleen äskeistä, ärsyttävää hymyään.
Oletpas nyt kerrankin kiikissä, kaunis lintuseni! ajatteli hän. Saapa nähdä, kuinka aiot siitä itsesi irti pyristellä!
Hän tunsi nyt olevansa kokonaan voiton puolella.
—Tunnustakaa pois, hän sanoi toverillisesti, ja hyväntahtoisesti, että te olette karannut miehenne luota rakastajanne kanssa riistääksenne hänet tytärpuoleltanne.
Sinikka-rouva katsoi kauhistunein silmin häneen.
—Niinkö?… Niinkö te arvelette todellakin? hän virkahti soinnuttomasti.
—Niin. Mutta te olette epäkäytännöllinen, kovin epäkäytännöllinen… Te olette tullut pyytämään neuvoa minulta. No hyvä, minä annan teille sen neuvon, että te naitatte heidät keskenään…