—Vaikka kaksi, jos sinä kerran vetoat niin juhlallisiin todistuskappaleihin!
—Ainoastaan yhden: Mitä on rouva Sinikka sinulle?
—Anteeksi, etköhän sinä nyt poikkea liian kauas lainopillisen neuvonantajan tilapäisestä asemastasi?
—Paavo! Sinun täytyy vastata minulle!
—Täytyy?
—Niin. Sinun täytyy luottaa minuun! Sillä muuten en minäkään voi osoittaa tarpeellista luottamusta sinulle.
He katsoivat tuokion silmästä silmään toisiaan.
—No niin, sanoi Paavo Kontio hitaasti. Rouva Sinikka ei ole minulle samantekevä.
Jaakko Jaakon-Lauri näytti vilpittömästi ilahtuvan hänen toverillisesta tiedon-annostaan. Hän nousi ylös, astui pari askelta eteenpäin ja laski kätensä juhlallisesti Paavo Kontion olkapäälle.
—Vanha veli! hän lausui mahtipontisesti. Johan sen arvasinkin!
Täytyihän sen niin olla. Hän ei voi olla sinulle samantekevä.