—Et.
—Oletko sinä hullu?
—En. Mutta asiat, itse asiat ovat hullusti, näetkös.
—Sen pahempi! Toivoisin mieluummin tässä tapauksessa, että me kaksi olisimme järkemme kadottaneet.
Hän jatkoi kävelemistään. Mutta hän pysähtyi jälleen.
—Mitä uskot? hän kysyi.
—En mitään, vastasi tyynesti Jaakko Jaakon-Lauri.
—Sinä et usko heitä syyllisiksi?
—Enkä syyttömiksi. Minä puolestani, kuten jo sanoin, pidän kiinni ainoastaan tosiasioista.
—Ja tosiasiat ovat?