Ja kolkko heille oisko Krestyn koppi? On heillä sentään jouluseuranaan se hyvän omantunnon vankka oppi, joll' on he nostanehet Suomenmaan, kun meilt' oli usko jo mennä.
Palavat heille kaikki kynttilämme, jokainen kuusi heille kumartaa, soi syvimmällä meidän sydämissämme kuin jouluvirsi sana: isänmaa. Mut kunnia, kunnia heille!
20/12 1913.
HAUTAUS.
Eellä ensin risti puinen, sitten pappi partasuinen.
Sitten ruumisvaunut, sitten lyhyt seura saattajitten.
Sekin kylmä, virallinen, vaikka varsin toverinen.
Soittokunta sotilaita!
Ken nyt matkaa kuolon maita?
Painettien kylmä kärki vastaa, jos ei keksis järki.
Kuka? Yksi miljoonista valtakunnan kasarmista,