Puhuu tuima pohjatuuli, siintyy soittajankin huuli.
On nyt aamu Uudenvuoden.
Tuonko tuli myötään tuoden?
Näky vaiko vertauskuva?
Ei! Vain taulu unhottuva.
Hautaa vain nyt valtakunta poikaa kesken pohjan lunta.
Nimetöntä, suurta lasta kivääriä kantamasta.
Marssimasta maita, soita, elon lyhyen louhikoita.
Vierryt lie hän Venäjältä.
Täällä päättyi päivät hältä.
Kuka? Yksi miljoonista takin harmaan kantajista.
Niistä, joiden hartehilla mahti maan on mahtajilla.
Soitto soi niin suruisasti.
Katson kadun päähän asti.