Sa suur' olet Puola! Me pieniä liemme. Mut maamme, mut maineemme, murheemme, tiemme, jos yhdessä ei elon myrskyissä käy, pian Suomea pientä, Suur-Puolaa ei näy.
Meit' uhkaa Moskova! Kerranko juotti sota-orheja tuo, joka tuskaa vain tuotti verivirroilla Suomen ja Puolankin maan, vaikk' kumpikin vaati vain vapauttaan?
Ja kerranko vain on nähty se vaino, mihin meidät on saattanut pajarien paino? Meill' lapset on murhatut keihäin ja seipäin; isät itki ne Puolankin laihoin ja leipäin.
Rotu rohkea siks, suku Europan ylpein, niin vapaus on valjennut kyynelin kylpein, äl' unhota uhmaas, mi säihkyvi taas, päin käyden sun voimaasi voittoisan maas!
Maa kauneimman vapaudenvartion! Kerta me varmaankin yhdessä vuodamme verta, jos yllemme yltyvi taas idän yö, mi meit' yhä tappaa ja pettää ja lyö.
29/3 1920.
KUUSENLEHVÄ.
Tampereen valloituksen muistoksi.
Kuusenlehvä, lemmenlehvä,
isänmaamme päivä.
Milloin näyt, niin häipyy Suomen
häpeä ja häivä.
Kuusenlehvä, kukkalehvä,
muistuu suurin murhein,
milloin muistuu Suomenmaassa
miesten uljuus urhein.
Kuusenlehvä, kukkalatva,
laulu Suomen vapaan!
Sulle suurrun, innostun
kuin esitaattoin tapaan;
koska korpi liikkuu, silloin
kiinn' on ihmiskielet,
mutta mielet iloitsee
ja pitkät ilmanpielet.