Kuusen-oksa, onnen merkki,
Suomen suurin tapaus!
Kasvoi siitä kansan onni,
orjakansan vapaus.
Katkes kahleet sortovallan,
koska korpi liikkui,
Suomenmaassa Suomen kuuset
kimmahti ja kiikkui.
Kerran syntyi Suomi vapaa,
niinkuin syksy-yöstä
syntynyt ois heimon sydän
hengestä ja työstä;
kerran suurtui Suomi, kerran
pääsi päivää kohti,
kerran sille taivonkannen
kaikki tähdet hohti.
Kiitos olkoon Messukylän
jäykkäin jääkäreiden!
Kiitos olkoon kaikkein kyläin
miesten kylmenneiden,
Moni sammui silmä nuori,
Suomen poika nukkui,
monen taaton, maammon toivo
Suomen hankiin hukkui.
Vaan ei haihdu hangen alle
valta Suomen vapaan.
Ollaan siksi onnelliset
taaton, maammon tapaan,
joist' on monta mennyt meiltä,
nukkuu nurmen unta
uskossaan, ett' oisi Suomi
vapaa valtakunta.
Siksi terve teille, lehvät
Suomen uskon urheen,
kuusen-oksat Suomen kunnon,
onnen ynnä murheen!
Siksi terve, valkea mies
Suomen Vapauttaja!
Kussa kuljet, siellä kulkee
Suomen rakkaus, raja.
30/3 1920.
LEIRIN ÄITI.
Suomen »Lotta Svärdien» kunniaksi omistettu.
Näin taru kertoo: Rooman rohkeen aikaan siell' eli nainen, vaimo, keisarinna, mi uskoi leikin niinkuin lemmen taikaan, mut tuossa nähtiin kaikkein kaunehinna, kun seuras armeijaa ja miestään taistoon, vain luottain lujaan äidin, vaimon vaistoon.
Faustiina nimeltään. Mut puolisonsa Marcus Aurelius, tuo viisas, hyvä, —min jalous vieläi meille loistaa, konsa kointähti nousee, sieluun sisältyvä, mi sanoo, ett' on työ ja tieto pyhin, kuin tie on Tuoneen elonteistä lyhin.