Miksi niin rintasi raskaasti huokaa, suihkaen suonesi lyö?— Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa, ympäri surma ja yö.
Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii, autio otsasi on?— Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet, tuomarit turmion.
Minne on jäänyt sun luontosi lempee, hellyytes herttainen?— Sauhun kentille, kauhun kentille, valtahan vainajien.
Syöksyikö vieras syntymämaahan, kansaako kaas vihamies?— Ei, oma heimo herjaksi muuttui, oma oli orjuuden ies.
Nousitko vastaan sortajavaltaa, kun sotatorvet soi?— Lasken lautsalle raudan raa'an, veljien verta se joi.
Voitonko liet vai tappion viesti, saata et ilosanomaa.— Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka vapaa on kansa ja maa.
Auta, armias! Rikki on rintas, hurmeesi huppeloi!— Sain ma itsekin surman iskun, kuoleman kellot jo soi.
Kaikkiko kadotan lapseni armaat, taasko on taistohon ties?— Lähtevi rauhaan Tuonen rannan poikasi murhamies.
Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan, myös pyhän syntymämaan?— Kohisevat korvaani Manalan kosket, siellä ma saan isänmaan.
1918.