Hän kiihtävi lempehen taivaan ja maan, sen viihdä ei haavoja milloinkaan.
Tulenliekkeihin toiset hän tuomitsee, taas toiset hän haaveilla huikaisee.
Näin liikkuu, kiikkuu hän hurmaten, näin läikkyy hän suudellen, surmaten.
Hän, keijutar elämän, kuoleman, hän, vallatar hämärän valkean.
Hän, velhotar kauneuden kaipauksen.
Sua seuraan, vaan sua usko en.
Sa, haltiatar sulohaaveilon:
Sun heimoas myös oma henkeni on!
Sun luontoas on sävel lauluni:
Sinut siksi se liioin tuntevi.
30/6 1919.
SYDÄNKESÄN LAULU.
Kuin kulkee pursi lehtipurjehin, niin samoo aatokseni salaisin sun luokses, aallon impi ihanin, mi koskaan tenhos miehen mielialaa; ja niinkuin kukkii tuomet, pihlajat, mun povessani tunteet kukkivat, ja niinkuin kohoo kokkovalkeat, niin sulle unelmaini uhrit palaa.