Noin paras ihmisen paatuvi, vaipuu, jos sitä ei tue kauneuden kaipuu.
Aurinko armias Permian taivaan, et iki lähtene ilmojen laivaan?
Jos tulet jälleen huomenen tullen, veisaamme vienoimmat virtemme sullen.
Kauneuden kaipuu Permian lasten, et iki turtune vaivoja vasten.
Vaikka sä turtuisit tuhannen vuotta, ei ole laulumme kaikunut suotta.
Vaikka sä vaipuisit tuskahan, vereen, ei huku kauneus kansojen mereen.
Jää taru, taika laulujen laineen, kuin uni lemmen tai teko maineen.
KREIKKALAINEN KORKOKUVA.
Prof. Waldemar Ruinille omistettu.
Se oli Roomassa: laps oudon suvun rukoili hiljaa taideteelmän eessä, kuin ois hän yöstä tuhatvuotten luvun tavannut ystäviä silmät veessä, ja takaa toisten tapain, toisen puvun kuin nähnyt kyyneltensä kimmelteessä, mit' oli oma sykähdellyt rinta, vaikk' ollut hälle unta utuisinta.