TERVEHDYS OSKAR MERIKANNOLLE
hänen 50-vuotispäivänään.
Rautainen aika raikua kultaisen kielen, talvinen taika kukkia laulavan mielen, sentään sun soittos ain yhä herkemmin helää, siitä on voittos, että sun ilos on elää.
Aurinko paistoi, kun sävelpurtesi sousi, mansikat maistoi, kunnahat kultaiset nousi, maass' oli huomen, riemua kaikille riitti: kauttasi Suomen Luonnotar Luojaansa kiitti.
Siivitit monta laulua Väinämön lasten, kuolematonta myös ajan vaiheita vasten, maammojen kielin kirkkahin nostit sa maata, taattojen mielin tahdoit sen onnen sa taata.
Mylvähti myrsky, turmio tuuliaispäässä, hyökäsi hyrsky, rangaistus löi raesäässä: auringon lasna astuit sä myrskyjä kohti, harmajahasna, jost' ikinuorteus hohti.
Siks isänmaasi rakkaus nyt rantaasi kaulaa: myrsky min kaasi, tahdomme taas ylös laulaa. Siks runon huomen päivääsi päärmeensä liittää: kauttani Suomen Kieletär lemmestäs kiittää.
5/8 1918.
REHTORI K.O. LINDEQVIST.
60-vuotias.