Leiki et enää, et enää läiky, mulle ei taivahankaaret väiky.
Etsimme toisesta itseämme, entistä, kaunista elämätämme.
Et sinä löydä enkä minä.
Käyt niin minulle sääliksi sinä.
Suuri, summaton, tuhma lapsi!
Etkö näe, jo harmeni hapsi?
Etkö näe, jo elämä meni, nuoruutes ja nuoruuteni?
Emme me toistamme koskaan tapaa.
Ah, mikä vaiva: olla vapaa!
Ah, mikä tuska: tuntea, että elämme, kuolemme kyynelettä!
KAKSI KÖYHÄÄ.
Ääressä takkavalkean me kaksi turvatonta, sill' aikaa kuin on ihmisillä niin monta turvaa, monta.
Ääressä takkavalkean me kaksi koditonta, sill' aikaa kuin on maailmalla niin monta kotia, monta.