—Tutkimus tulee kaikki selvittämään. Minun paperini ovat järjestyksessä. Mutta minä en saata olla toisenlainen kuin olen. Tässä on minun rajani.
Antti pyysi ja rukoili. Soisalo pysyi järkähtämättömänä.
—Hukkaat suotta aikaa minun suhteeni, sanoi hän vihdoin. Minä olen punninnut kaikki mahdollisuudet. Teen tämän täydellä järjellä ja täysin harkitusti.
—Ei koskaan voi kyllin harkita sellaista asiaa, huomautti Antti voimattomasti.
Soisalo ei vastannut siihen, vaan katsoi jälleen kelloaan.
—Aika rientää, sanoi hän, ja minulla on vielä paljon toimittamista tänä iltana. Kahta asiaa minä kuitenkin vielä pyytäisin sinulta…
—Pyydä sataa! virkahti Antti.
—Ensiksikin, että saan tarjota sinulle tämän illallisen ja toiseksi, että jäät tänne vielä vähäksi aikaa etkä yritäkään etsiä jälkiäni. Lupaatko?
—Lupaan, vastasi Antti.
Hän oli huomannut, ettei tässä inhimillisesti nähden ollut mitään tekemistä.