Johannes kertoi, että hän aikoi laillisestikin erota vaimostaan.
Silloin näyttivät Liisan silmät hiukan säikähtyneiltä.
—Miksi? hän kysyi. Miksi sinä eroat?
Hän ei näyttänyt ollenkaan ymmärtävän moisen toimenpiteen tarpeellisuutta.
Rakastivathan he kaksi toisiaan! Mitä liikutti heitä kaikki muu maailma?
Johannes suuteli häntä ja lisäsi rakastavansa siihen määrään Liisaa, että hänelle oli tuiki mahdotonta elää yhdessä jonkun toisen naisen kanssa.
Hän tahtoi elää yhdessä Liisan kanssa. Ja hän kysyi, oliko Liisa nyt tyytyväinen.
—Hyvä, hyvä, sanoi Liisa. Kaikki, mitä sinä teet, on hyvä.
Johannes näytti jonkun verran pettyneeltä. Hän oli odottanut suurempaa palkintoa sankarillisesta päätöksestään, joksi hän itse katsoi sitä.
Hän kysyi, tokko Liisa ymmärsi, että heidän elämässään oli nyt suuri ratkaisu tapahtunut.
—Enhän minä tiedä muuta kuin että rakastan sinua, lausui Liisa käsivartensa ojentaen. Olen sinua aina rakastanut ja tulen rakastamaan iankaikkisesta iankaikkiseen.