Sehän voi olla vaikka poliisi! Joka tapauksessa täytyi käynnin olla jossakin yhteydessä tapahtuneen julkisen pahennuksen kanssa.
Vapaaherra Carp seisoi siellä kylmänä, arvokkaana ja virallisena.
—Anteeksi, että vaivaan, hän sanoi. Mutta minulla oli todellakin asiaa teille. Ja kun minulla kerran oli asiaa, minun täytyi ottaa ominpäin selko osotteestanne, sillä tehän ette ole katsonut tarpeelliseksi sitä meille ilmoittaa.
Viimeisten sanojen pieni, ivallinen kärki ei jäänyt Johannekselta huomaamatta.
—Juuri sitä ihmettelen tässä, sanoi Johannes, että olette onnistunut saamaan siitä selon.
—Minun täytyi, vastasi vapaaherra.
—Sallikaa minun kuitenkin ihmetellä. Luulin olevani täällä incognito niinkuin kruunattu hallitsija.
—Kruunupäilläkin on aina vakoojansa, virkkoi vapaaherra edelleen samaan kylmään, korostettuun nuottiin. Asia olikin helpompi kuin luulinkaan. Pari palkattua yksityistä salapoliisia ottivat heti selon sekä teistä että nykyisistä olosuhteistanne.
Siis kuitenkin poliisi! Johannes tunsi verensä kuumenevan.
—Sangen liikuttavaa huolenpitoa, hän lausui hiukan kumartaen. En tiennyt, että vapaaherralta riittäisi aikaa sellaiseen.