—Yhteiskunnan huipuilla tapahtuu paljon…
—jotako ei sovi laaksossa tapahtua?
—Juuri niin. Eivätkä raakalaiset tule sillä sivistyneiksi, että he rupeavat sivistyneiden heikkouksia matkimaan.
Se oli totuus, joka Johanneksenkin täytyi tunnustaa.
Mutta hän oli jo liian ärtynyt voidakseen tähän lopettaa. Sitäpaitsi hän tunsi syvemmän oikeuden poveaan paisuttavan.
—Rakkaus ei missään muodossa, sanoi hän jyrkästi, kuulu inhimillisiin heikkouksiin. Se on aina luvallinen.
—Ainako? kysyi Irene pilkallisella äänenpainolla.
—Kyllä, vahvisti Johannes. Sillä se ei kysy lupaa. Se on luonnonvoima, jolla on oikeutus omassa itsessään.
—Oikeutus, vaikka olisikin muita siteitä?
—Se katkoo siteet!