—Kenties teenkin sen kerran.
—Mikä viivyttää?
—Epäily, mistä rikoksesta ilmi-antaisin teidät.
—Te ette tiedä?
—En, sillä te olette liian moneen yhtä syypää.
Rabbing nauroi.
Nauroi käheää, kurnuttavaa kurkkunauruaan, joka tässä puolihämyssä ja noiden lääkepullojen keskellä vaikutti varsin kammottavasti.
—Te olette omituinen mies, sanoi hän sitten. Vaaditte ehkä, että minä vapaaehtoisesti astuisin vankilaan?
—En, vastasi Johannes. Mutta olkaa vakuutettu, että minä ennemmin tai myöhemmin olen teidät sinne toimittava.
Rabbing näkyi yhä ottavan asian yksinomaan humoristisesti.