Säälimätön kostaja hän oli oleva. Sillä hänkin tunsi suonissaan
Kullervon kansan veren kohisevan.
Mutta toisaalta tunsi hän vielä pettävänsä Rabbingia ja pelkäsi joka hetki kuin varas kiinni joutuvansa.
Siksi oli Rabbing kuin hänen yleisen pahan omantuntonsa olennoitu ilmestysmuoto, jonka kanssa hänen ei tehnyt mieli mennä sormikoukkua vetämään.
4.
Rabbing oli pyytänyt ranskalaiset vieraansa päivällisille. Johannes tunsi heti selittämätöntä vastenmielisyyttä tuota ehdotusta vastaan, kenties vain siksi, että se tuli hänelle niin odottamatta.
Hän oli luullut kysymyksen olevan vain tavallisesta ajeluretkestä.
—Me kaiketi emme jää, hän kuiskasi ohimennen Irenelle.
—Kuinka niin? kysyi tämä terävästi. Päinvastoin minusta meidän on suorastaan velvollisuutemme jäädä.
—Velvollisuutemme? Ketä kohtaan?
—Koko seuraa, mutta tietysti etupäässä Rabbingia, joka on kutsunut meidät tänne. Ethän aikone tehdä skandaalia?