Hän meni toiseen huoneesen. Irene seurasi itkien häntä.
—Siinä nyt on seuraus, sanoi hän, sinun itsepäisyydestäsi. Jos Seidi olisi saanut jäädä kotimaahan, hän olisi terve tänäpäivänäkin.
Johannes oli liian järkytetty heti vastatakseen. Mutta kun Irene ei lakannut omaa syyttävää näkökantaansa toistamasta, linkosi hänkin syytöksensä.
—Siinä nyt on seuraus, sanoi hän, sinun kevytmielisyydestäsi. Enkö pyytänyt sinua eilen lähtemään pois päivällisiltä?
Irene oli heti taistovalmis.
—Lähdithän sinä, sanoi hän. Miksi et ottanut Seidiä mukaasi?
—Sinun asiasi olisi ollut lähinnä häntä ajatella.
—Minun? Minä ajattelinkin häntä, silloin kun tahdoin, että hän jäisi kotimaahan, selitti Irene.
Ja sitäpaitsi, hän lisäsi, olihan Johannes ottanut mukaansa lapsenpiian. Miksi ei lasta sitten?
Johannes tunsi sisunsa kuohahtavan. Mutta ulkonaisesti hän pysyi sitä kylmempänä.