Hän kiirehti sitä sulkemaan.
—Älä ainakaan solvaa häntä hänen itsensä kuullen, sanoi hän pidätetyllä raivolla. Voithan käyttää minua maalitaulunasi.
—Joutaa kuullakin, vastasi Irene huolimattomasti. Eihän totuus hänellekään pahaa tehne.
Irene istui nojatuolissa. Johannes oli pysähtynyt keskelle lattiaa ja katsoi häneen.
—Entä sinulle? kysyi hän äänellä, joka oli terävä kuin jääpuikko. Mitä mahtaisi totuus sinulle tehdä?
—Minulle? Mikä totuus?
—Totuus sinusta itsestäsi.
—Sano se siis, virkahti Irene suloisella, ärsyttävällä äänellä.
Halajan kuulla, mitä uutta sinulla voi olla minusta sanottavaa.
Johannes henkäisi, ennen kuin hän alotti hyökkäyksen.
—Tiedätkö, että minä kunnioitan Liisaa paljon enemmän kuin sinua, sanoi hän. Paljon enemmän. Sinun pitäisi olla piika ja hänen vallasnainen.