Olin juonut päivät ja itkenyt illoin. Kai Panathenaian ol' juhla silloin.
Oli päivä laskenut laaksoissa, mut vuoret kimmelsi kullassa.
Ja kädessä malja ja seppelpäin ohi Minervan templin me kuljimme näin.
Yks filosofeerasi, toinen lauloi ja kolmansi katu- tyttöä kauloi.
Sa seisoit templisi portahilla— ma kuljin varjossa viileen illan.
Ja poimut vaattehes valkean loisti ruskossa päivyen laskevan.
Sun nähdessä silloin mun seisahti syön kuin Arkipelaagissa aalto yön.
Ja aallossa taivahat kuvastui ja taivahan tuhannet tähtöset ui.
Mut koska sa silmäsi laskit alas, niin jällehen myrsky mun rintaani palas.
Ja myrsky se raivoo vieläkin. En unhoita impeä temppelin.