Ja eikö aurinko laskenut taa saarien, salmensuiden, ja tullut ilta ja tullut yö yli laaksojen, laulupuiden?
Ylt'ympäri tanhusi terhenet yön, utu ulapan aalloilla sousi, unen vallassa laaksojen lammet ui— ja uni se nousi ja nousi.
Se heilahti oksalta oksalle, se kukasta kukkahan kiipi— me seisoimme vuorella käsikkäin ja katsoimme, kuinka se hiipi.
Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.
67.
ILTARUKOUS.
Unta, unta, unta syvää uinumaan. Lunta, lunta, lunta päälle mustan maan.
Yössä, yössä, yössä öiset linnut lentää. Työssä, työssä, työssä lepää tuskat sentään.
Lennä, lennä, lennä aatos inehmon! Mennä, mennä, mennä aika maata on.
68.