Johan Wilhelmin työhuone. Kerttu selaillen papereita kirjoituspöydän luona. Alli tulee oikealta.
KERTTU: Kah, joko olet noussut ylös? Minä luulin sinun nukkuvan parhaassa unessa. Käskin Maijun pitämään aamiaisen sinulle lämpimänä.
ALLI: Siskokulta!
KERTTU: Mikä nyt? Itkuko ilon jälkeen? Minkälaiset tanssiaiset ne ovat, joiden jälkeen nyyhkitään?
ALLI: Minusta on niin vaikea nähdä sinun aina selailevan noita hänen papereitaan täällä hänen ikävässä työhuoneessaan. Ymmärrätkö sinä niitä kaikkia?
KERTTU: Osan ymmärrän, osaa en ymmärrä. Enkä minä niitä sen vuoksi luekaan.
ALLI: Miksi sinä niitä luet?
KERTTU: Luen ollakseni hänen läheisyydessään.
ALLI: Minulla on niin paha mieli siitä, että menin eilen illalla tanssiaisiin.
KERTTU: Tanssi sinä vaan, siskokulta. Se on sinun elämääsi.