ALLI: Kuinka minä voin tanssia, kun sinä aina olet surullinen? Miksi et sinä laula enää?
KERTTU: Olenhan minä lupautunut avustamaan huomisessa hyväntekeväisyyskonsertissa.
ALLI: Niin sellaisessa. Mutta et itse anna mitään konsertteja.
KERTTU: Enhän minä ole antanut sen jälkeen kuin menin naimisiin.
ALLE: Niin, mutta siihen aikaan sinä edes lauloit kotona. Nyt et sinä laula koskaan. Suret vain.
KERTTU: Suremaan tulen minä ikäni. Mutta minä koetan ottaa osaa sinun iloosi niin paljon kuin mahdollista.
ALLI: Ja minä sinun suruusi. Kuule, ensi kerralla minä myös tulen häntä katsomaan.
KERTTU: Ei, hyvä Alli, ei se näky ole sinua varten.
ALLI: Onko — hän niin — hirveän näköinen?
KERTTU: Kerro nyt minulle hiukan tanssiaisista.