ALLI: Muistan.
KERTTU: Entä kun hän istui yksin illalla tämän pöydän ääressä, pää käteen nojaten, katse kaukaisuuteen tähtäävänä? Muistatko sinä hänet niin?
ALLI: Muistan.
KERTTU: Sano: Eikö hän ollut oikea mies?
ALLI: Oli.
KERTTU: Sano: Eikö sellaista miestä voi nainen rakastaa kuolemaan asti?
ALLI: Voi.
KERTTU: Sano: Voiko se nainen, joka kerran on sellaista miestä rakastanut, enää ketään muuta rakastaa?
ALLI ei vastaa.
KERTTU: Sinä et vastaa? Miksi et sinä vastaa?