ALLI: Suo anteeksi, minun ajatukseni olivat toisaalla. Mitä sinä sanoit?
KERTTU: Minä sanoin: Voiko se nainen, joka on sellaista miestä rakastanut, enää ketään muuta rakastaa?
ALLI: Ei samallaista.
KERTTU: Hänen laisiaan on vaan yksi.
ALLI: Mutta on toisellaisiakin miehiä, joita voi rakastaa.
KERTTU: Millaisia miehiä sinä tarkoitat?
ALLI: En tiedä, uskallanko sanoa sen sinulle. Se on niin toista kuin sinun rautainen miehesi.
KERTTU: Toista?
ALLI: Niin. Minä jumaloin sellaista miestä, mutta en minä häntä ikinä voisi rakastaa.
KERTTU: Et voisi?