ALLI: Enhän minä uskaltaisi koskaan edes istua hänen sylissään. Kun miehesi kerran suuteli minua otsalle, niin minä olin vaipua maan alle. Kuinka sinä voit suudella sellaista miestä?
KERTTU: Juuri sellaista miestä voi suudella.
ALLI: En minä. Toisellaisesta miehestä minä uneksin.
KERTTU: Minkälaisesta miehestä sinä uneksit?
ALLI. Maailmanmies hänen pitää olla, ivallinen ja itsetietoinen, muille kylmä kuin jää, minulle kuuma kuin tulivuori. Lennosta pitää hänen ampua minun lempeni, leikillä tulee hänen totta puhua. — Maita ja meriä on hän matkustellut, paljon lukenut, paljon oppinut, mutta kun hän tahtoo unohtaa, niin unohtaa hän kaikki, ja muistaa yksin minua. Niin, hän muistaa vain minua.
KERTTU: Kenestä sinä puhut?
ALLI: Hänestä, josta minä uneksin.
KERTTU: Ja oletko ehkä jo hänet löytänyt?
ALLI: Kuule, nyt Maiju varmaankin suuttuu, ellen minä heti mene syömään aamiaista. Päästä minut!
KERTTU: Mene. Vasta puhumme me enemmän näistä asioista.