KERTTU: Ja rakastuitte heti paikalla?
GRANSKOG: Niin. Eikö se ole merkillistä?
KERTTU: Ja hän rakastui teihin?
GRANSKOG: Se on vielä merkillisempää.
KERTTU: Te tulitte, näitte ja voititte.
GRANSKOG: Onnitelkaa siis minua.
KERTTU: Täydestä sydämmestäni. Siinä on vain yksi asia, jota minä en ymmärrä.
GRANSKOG: Jumalan kiitos. Ei teidän kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.
KERTTU: Mutta juuri tämän perille minä tahtoisin päästä. Sen että sisareni heti rakastui teihin, sen minä ymmärrän.
GRANSKOG: Mikä kohtelias ymmärtäväisyys!