KERTTU: Vain kotitarpeiksi. Meidän naisten siivet eivät kanna niin korkealle. Mutta sanokaa minulle: Mitä te nykyään harrastatte?
GRANSKOG: Minä olen arkkitehti. — Tutkin viivoja kaikessa — etupäässä ihmiselämässä.
KERTTU: Te olette siis, niin sanoakseni, elämän arkkitehti.
GRANSKOG: Vähän sinne päin. Siinä sivussa rakentelen minä kirkkoja ja hyyrykasarmeja.
KERTTU: Te puhutte liian huolimattomasti ammatista, jonka etevin edustaja te meillä olette.
GRANSKOG: Pah! Minä huomaan, että olen kotimaassa taas.
KERTTU: Te olette oppinut tietysti paljon uusia tyylejä ulkomailla.
GRANSKOG: Minun ijälläni ei opita mitään uusia tyylejä. Syvennytään vaan vanhoihin.
KERTTU: Milloin palasitte te sieltä?
GRANSKOG: Kuukausi sitten. Laivalla Stettinistä.