KERTTU: Te leikitte, te tiedätte, että te leikitte. Vaikka te naisittekin hänet, niin te leikitte hänen kanssaan sittenkin. Halki elämänne te tulette hänen kanssaan leikkimään.
GRANSKOG: Minun mielestäni on se kaunis leikki, joka kestää halki elämän.
KERTTU: Herra arkkitehti: Eikö teillä ole sydäntä?
GRANSKOG: Päinvastoin. Ilman sydäntä ei mennä naimisiin.
KERTTU: Säälikää edes lasta! Näettehän te, ettei hän vielä osaa rakastaa.
GRANSKOG: Minä osaan kyllä hänenkin puolestaan.
KERTTU: Antakaa hänelle edes aikaa, että hän ehtii näkemään hiukan enemmän maailmaa, oppii tuntemaan ihmisiä —
GRANSKOG: Te uskotte, että rakkaus tulee ijän mukana?
KERTTU: Teidän pilkkanne ei pysty minuun. Minulla on tällä kertaa suurempia asioita ajateltavana. Minun Allini, minun rakas Allini, mitä hänestä nyt tulee?
GRANSKOG: Ahaa, te epäilette minun kykyäni elättää perheeni —