TUONEN TYTTÖ: Ja unelmat ulpujen valkeain ne aaltois alla purren.
LEMMINKÄINEN:
Ja päällä pään sudenkorennot sois.
TUONEN TYTTÖ:
Ja väylän viittana joutsen ois.
LEMMINKÄINEN:
Oi, joutsen! —
(Hiljaisuus.)
SUDENKORENTOJEN LAULU (hymisten):
Miekkonen, ken saa uinahtaa. Onnellinen, ken rauhan saa. Punainen Tuonelan impyen lempi, kauhupa kuoleman punaisempi, ihminen koittavi päivähän päin, koittavi, voittavi Tuonelan näin. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan.
(Samassa välähtää väkevä valo ja takaisella taivaalla näkyy päivänkaari, kaarella Pohjan neiti ilman impien ympäröimänä kultalankoja värttinällä kehräten.)
ILMAN IMPIEN LAULU:
Korkealla taivahalla kultalangat kulkee. Miksi ihminen yksin yöhön surujansa sulkee?
Matalalle, maankin alle kultalangat hohtaa, hiljaa vienojen unien vyöhön Sydämiä johtaa.