Anna ihminen surusi hellä ilman impysille, ilman impien kehräellä kultakuoret sille.
Ilman impyet tuudittaisi tuskias ijästä ikään, nukkua tuntehet nuoret saisi eikä ne heräisikään.
LEMMINKÄINEN (polvillaan):
Oi, ota suruni nuori,
tuudi sille kultakuori.
(Näky katoaa.)
TUONEN TYTTÖ: — Joutuos valkamaan, ma venhoni vesille lykkään.
LEMMINKÄINEN: Mun syömeni valolle sykkää! Ma tahdon ampua joutsenen ja kuulla kuolemanlaulun sen. (Unelmoiden:) Hän oli niin valkea vaipaltaan — nyt ylläni yö on musta.
TUONEN TYTTÖ: Ol' illanruskoa impes vaan tai taivahan kangastusta.
LEMMINKÄINEN: Niin tahdon ma pyrkiä taivohon päin ja luottaa illanruskoon ja kulkea kultasiltoja näin yön halki uutehen uskoon.
TUONEN TYTTÖ:
Sa syöksyt tuskahan, turmioon.
LEMMINKÄINEN:
Ma riennän riemuhun, hurmioon!
(Äänettömyys.)
SUDENKORENTOJEN LAULU (hymisten):