ALLI: Herranen aika, kuinka komea! Katso, Kerttu. Mutta kuinka minä koskaan uskallan tällaisella viuhkalla leyhytellä?
KERTTU: Kiitä arkkitehtiä.
ALLI: Kiitoksia, herra arkkitehti. Se oli aivan liikaa. Minun oli vain semmoinen Kertun vanha rämä.
GRANSKOG: Teille ei ole mikään liikaa. — Minulla oli teille muutakin asiaa. Arvelin, että menisimme yhdessä taidenäyttelyyn, koska ette kuulu siellä käyneen.
ALLI: Onko se nyt auki?
GRANSKOG: On. Siellä on muuten mitä ihanin kevätilma.
ALLI: Ellei Kertulla ole mitään sitä vastaan.
GRANSKOG: Teidän luvallanne, Gertrud.
KERTTU: Tee kuin tahdot.
ALLI: Mennään sitte. Minä tulen heti paikalla takaisin. (Pois.)