KERTTU: Saatte. Mutta Jumala varjelkoon teitä, jos te valehtelette.
GRANSKOG: Mutta kuka varjelee minua, jos minä puhun totta?
KERTTU: Minä.
GRANSKOG: Ettekä sylje minua silmille?
KERTTU: En.
GRANSKOG: Huomenna ilmoitan minä tarkemmin.
ALLI (tulee): Anteeksi, että minä viivyin niin kauan. Mutta minun täytyi välttämättömästi näyttää Maijullekin uutta viuhkaani. — Menemmekö?
GRANSKOG: Mennään. Näkemiin asti, Gertrud. (Pois.)
KERTTU: Te laskette vaarallista leikkiä, arkkitehti Granskog.
Esirippu.