KERTTU: Kuinka niin?
GRANSKOG: Minä en vihaa ketään.
KERTTU: Tuo on sanaleikkiä eikä mitään muuta.
GRANSKOG: Niin onkin. Leikkikäämme siis ajatuksilla.
KERTTU: Ai, ai, se on vaarallista leikkiä.
GRANSKOG: Vaarallisempaa on vielä tunteilla leikkiminen.
KERTTU: Siis on parasta, että me emme leiki ollenkaan. — Kuulkaa, sanokaa minulle, mitä varten minä olen täällä?
GRANSKOG: Te olette kutsuttu illalliselle.
KERTTU: Kuka kutsuu?
GRANSKOG: Minä.