KERTTU: Minä istuin kotona.
GRANSKOG: Ja miehenne kävi kylässä.
KERTTU: Niin.
GRANSKOG: Hänestä tuli äkkiä suuri mies. Arkkitehti Granskogin veljestä tuli Johan Wilhelm Kuussalo. Ja teistä Gertrud, teistä tuli Kerttu.
KERTTU: Hän luuli olevansa Snellman — kuten te sanoitte.
GRANSKOG: Muutkin luulivat sitä. Hän opetti uutta oppia.
KERTTU: Muistatteko te, mitä hän opetti?
GRANSKOG: Samaa kuin kaikki maailmanlopun profeetat: Että tämä kansa menee kohti perikatoaan.
KERTTU: Se nyt ei liene ollut mitään uutta ainakaan teille, herra arkkitehti. Tehän olette sitä aina opettanut.
GRANSKOG: Uutta oli minulle se voima, jolla hän opetti. Onko tämä se sama Johan Wilhelm, kysyin minä itseltäni, jota koulussa pidettiin hiukan tuhmana? Kuinka hän on näin oikean aatteen selkään hypännyt?