KERTTU: Vai niin! Te kyselitte itseltänne.
GRANSKOG: Samoin kuin muutkin. Mutta minä olin ainoa, joka tiesin vastata kysymyksiini.
KERTTU: Ja mikä oli teidän vastauksenne?
GRANSKOG: Että hän oli rouvansa mies.
KERTTU: Hänen rouvansa kiittää teitä. — Minäkin ajattelin jotakin hänestä.
GRANSKOG: Varmaankin jotakin oikein kaunista.
KERTTU: Niin. Minä ajattelin: — Hän on veljensä veli.
GRANSKOG: Gertrud! Millä olen minä ansainnut tämän verisen ivan?
KERTTU: Yhtä verisellä ivallanne minusta.
GRANSKOG: Mutta, Herran tähden, tiesihän koko maailma, että te seisoitte hänen takanaan.