KERTTU: Ja tiesi myös koko maailma, että te seisoitte hänen edessään.
GRANSKOG: Se ei selitä hänen voimaansa.
KERTTU: Kyllä, että hän niinkin kauvan jaksoi seista sellaista miestä vastaan kuin te.
GRANSKOG: Teillä on aivan liian suuret käsitykset minusta.
KERTTU: Ja teillä minusta.
GRANSKOG: Minä joka pelkään politiikkaa enemmän kuin pirua!
KERTTU: Ja minä jolle koti oli kallein asia maailmassa. Näettehän, mitenkä minä sen hyväksi uhrasin taiteenikin.
GRANSKOG: Sanokaa minulle, mistä teidän päähänne äkkiä pisti esiintyä?
KERTTU: En tiedä. Se oli aivan kuin minä olisin löytänyt jonkun vanhoista vauvoistani. Appas, ajattelin minä, tuossahan tuokin on vielä, ja minua rupesi niin hirveästi lapsettamaan.
GRANSKOG: Löydättekö te usein sellaisia vanhoja vauvoja?