KERTTU: Tunnen.
ALLI: Hänellä on iho aivan kuin lunta, ja siksi kaikki herrat häntä niin hakkailevat. Jos minäkin olisin niin kalpea, olisi minullakin yhtä paljon ihailijoita.
KERTTU: Ja mitähän sinä niillä tekisit?
ALLI: Antaisin rukkaset kaikille.
KERTTU: Ohoh! Eikö sinua ollenkaan säälittäisi?
ALLI: Ei ollenkaan. Se olisi minusta kovin lystiä. Herrat ovat niin hassuja.
KERTTU: Elä nyt toki! Ja keneltä sinä olet tuon oppinut?
ALLI: Niinkuin minä en sitä itsestänikin tietäisi. Sinä pidät minua yhä lapsena.
KERTTU: Minäs minun pitäisi sinua muuna pitää. Minun oma rakas pikkunen palleroiseni!
ALLI: Niin sinä sanot. Mutta jos minä sanoisin sinulle jotakin, niin sinä lentäisit selällesi. Et sinä tiedä, mitä minä tiedän.