KERTTU: Ja mitä sinä nyt taas luulet tietäväsi!
ALLI: Niin. Et sinä tiedä mitä minulle on tapahtunut?
KERTTU: Tapahtunut?
ALLI: Niin; jotakin sellaista, jota sinä et voi aavistaakaan.
KERTTU: Enkö voi aavistaakaan?
ALLI: Et. — Muistatko, kuinka minä ennen aina kyselin sinulta, miltä tuntuu kun kositaan?
KERTTU: Muistan.
ALLI: Sinä olit niin mahtava olevinasi etkä ruvennut koskaan selittämään.
KERTTU: Kyllä elämä senkin selittää sinulle aikoinaan.
ALLI: Mitäs sinä sanoisit, jos se olisi jo selittänyt?