KERTTU: Joutavia.
ALLI: Sinä suututat minua vain sen vuoksi, että saisit tietää kaikki. Mutta minä en olekaan niin tuhma kuin luulet. Minä en anna narrata itseäni.
KERTTU: Se on oikein.
ALLI: Vai etkö sinä todellakaan usko, että kukaan voisi minua kosia!
KERTTU: Uskon hyvinkin, — mutta vast'edes.
ALLI: Vast'edes! Sinä nyt olet niin inhoittava kuin suinkin. Sinun kanssasi ei voi vakavasti puhua.
KERTTU: Älä kiivastu siskokulta. Kosijat ovat hyvät vast'edeskin olemassa.
ALLI: Mutta kun hän on kosinut!
KERTTU: Hän! Onko hän kosinut sinua?
ALLI: On kyllä. Ja juuri eilen.