KERTTU: Ettekö juo viiniä? Muuta minulla ei ole tarjottavaa.
GRANSKOG: Kiitos.
KERTTU: Mutta ennen kuin me kilistämme, sallikaa minun sanoa teille jotakin: viinissä on myrkkyä.
GRANSKOG: Sen parempi. Mutta minä tunnen erään toisen lauseparren, joka sanoo: viinissä on totuus.
KERTTU: Minä pyydän, älkää laskeko leikkiä, herra arkkitehti. Se on totta mitä minä sanon.
GRANSKOG: Minä uskon sen. Maljanne!
KERTTU: Ettekö pelkää?
GRANSKOG: En.
KERTTU: Onko elämä teille niin vähästä arvosta?
GRANSKOG: Kysyttekö te sitä minulta?