KERTTU: Otaksukaa, että joku toinen kysyisi teiltä niin. Mitä te hänelle vastaisitte?
GRANSKOG: Minä kysyisin häneltä vastaan: Mikä vaatii minua elämään?
KERTTU: Taiteenne.
GRANSKOG: Taiteilija en minä ole ollut enää pitkään aikaan, vain viivoittaja. Viivoittajia tulee kyllä minun jälkeenikin.
KERTTU: Isänmaanne.
GRANSKOG: Tämä maa ei tarvitse sataan vuoteen muita kuin viivoittajia.
KERTTU: Entä jos minä vaadin?
GRANSKOG: Vaatisitteko te minua elämään? Ette suinkaan.
KERTTU: Miksei.
GRANSKOG: Ja kuitenkin tarjootte te minulle myrkytettyä viiniä.