KERTTU: Minusta oli niin lysti esiintyä teidän henkenne pelastajana. Ja sitäpaitsi: minä luulen, että me kaksi ymmärrämme toisiamme parhaiten myrkkypikari edessämme.
GRANSKOG: Ymmärtäkäämme siis toisiamme.
KERTTU: Minä uskon, että te rakastatte minua.
GRANSKOG: Alku on hyvä.
KERTTU: Mutta uskokaa te myös, että minä rakastan teitä.
GRANSKOG: Sitä on minun hiukan vaikea uskoa.
KERTTU: Huomatkaa: me puhumme myrkkymalja edessämme. Minä olen teitä aina rakastanut.
GRANSKOG: Onko se totta?
KERTTU: On.
GRANSKOG: Miksi Herran nimessä te sitten menitte naimisiin Johan
Wilhelmin kanssa?