KERTTU: Olen. Kun minä toissapäivänä kuulin Allin puhuvan, niin minä säikähdin omaa itseäni.
GRANSKOG: Mistä hän puhui?
KERTTU: Hän puhui siitä miehestä, josta hän uneksi. Ja minä huomasin, että se oli sama mies, josta minäkin kerran olin uneksinut.
GRANSKOG: Pitääkö minun punastua?
KERTTU: Ei. Ei se ole tarpeellista. Minulta on unelmien aika ijäksi mennyt.
GRANSKOG: Mutta Alli? Minun täytyy kysyä teiltä neuvoa?
KERTTU: Ei teidän enää tarvitse hänestä huolehtia. Hän on pelastettu.
GRANSKOG: Kuka on hänet pelastanut?
KERTTU: Maisteri Lumme, joka eilen illalla saattoi hänet kotiin. Hän on kosinut Allia.
GRANSKOG: Ja saanut kukkaset? Sepä hauskaa.