KERTTU: Kenenkä se on?
GRANSKOG: Johan Wilhelmin.
KERTTU: Sitä suurempi syy on minulla tietää.
GRANSKOG: Salli minun ensin selittää —
KERTTU: Viktor: oletko sinä koskaan minua rakastanut?
GRANSKOG: Elä kysy minulta noin! Elä kysy minulta noin!
KERTTU: Suuteloillani minä sinun suusi suljen, ja käsivarsillani minä sinun kätesi vangitsen. Katso, näin minä vangitsen sinut.
GRANSKOG: Sinä saat tämän lippaan. Sinä saat, kuuletko, sinä saat sen.
KERTTU: Mitä minä huolin sinun lippaistasi, sinä ylpeä mies! Sinut itsesi minä tahdon, sinun, lämpimän veresi minä tahdon. Haa, sinä kalpenet, armas! Tunnetko sinä vampyyrin huulet?
GRANSKOG: Onko nyt maailman yö?