VÄINÄMÖINEN (syösten alas kummulla):
Vielä en mies manalle jouda.
Valo on tuotava takaisin.
(Kädet taivasta kohden ojennettuna.)
Valon hankin Väinölälle
vaikka Hiiden hinkalosta.
Vahvista Jumala miestä!
Nyt on Suomen suurin taisto!
Esirippu.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ilmarisen paja vuoren rinteessä. Vuoren solasta perällä käy polku yli näyttämön. Ilmarinen itse häärii ahjon ääressä. Kansaa kaikenlaista palkeita painamassa.
ILMARINEN: Nouse poika katsomahan, joko yöhyt valkenevi?
PAJAPOIKA (nousten vuorelle): Kaikki on peitossa pimeän. Siellä täällä vuorten päällä vain on kaukainen kajastus lienevät kylätulia.
ILMARINEN: Painakaatte palkehia, painakaa paljoa kovemmin, jotta nousis liekkilippu Ilmarin sepon pajasta, kohoaisi korkealle, kertoisi suurihin kylihin: »Takoen surevi Seppo, työtä tehden sankar'kansa.» Painakaatte!
(Säkenet tuprahtavat kattotorvesta. Näyttämö valkenee hetkeksi.)
KANSA: Painaisimme, — kädet on verissä kaikki.
ILMARINEN: Katso poika ja tähystä, eikö koita koi-jumala?